Jo italialainen runoilija Dante mainitsi keskikriisin runoudessaan, ja psykologian uranuurtaja Carl Gustav Jung kutsui sitä aikuisen ihmisen kypsymisen luonnolliseksi osaksi. Keskikriisistä on puhuttu niin leikillisesti kuin vakavastikin jo yli puolen vuosisadan ajan. Keskikriisin syy on biologinen – miehillä se liittyy pääasiassa potenssin ja fyysisen voiman heikkenemiseen, naisilla vaihdevuosien lähestymiseen ja vetovoimaisuuden vähenemiseen. Nykyään keskikriisi alkaa myöhemmin ja kestää pidempään. Tietynlainen alakulo, masentuneisuus ja selittämätön kaipuu jonkin erityisen perään ovat yhteisiä molemmille sukupuolille.
Keskessä monet aloittavat uuden uran, perustavat uuden perheen, muuttavat elämäänsä tai ulkonäköään, alkavat seikkailla tai jopa opiskella uudelleen. Koska elinikä on pidentynyt, neljä- ja viisikymppiset tuntevat itsensä liian nuoriksi ollakseen vanhoja. Silti ensimmäiset vanhenemisen merkit alkavat näkyä: hiusten harmaantuminen ja harveneminen, ensimmäiset syvemmät rypyt, fyysisen voiman ja libidon heikkeneminen. Näkö heikkenee ja ulkonäöstä on huolehdittava enemmän, sillä painoa on vaikeampi pitää kurissa. Nykyajan kauneus- ja menestyskultti lisää painetta – suurin osa kauneusleikkausten ja täyteaineiden käyttäjistä on juuri tässä iässä. Suurin ristiriita on siinä, että huoli vanhenemisesta alkaa yhä aikaisemmin, mutta elinikä pitenee, joten syytä levottomuuteen riittää. Herää kysymys: haluanko todella elää tällaista elämää ja näyttää tältä? Tyydyttääkö tällainen elämä vielä seuraavat 40–50 vuotta?
Jos vastuu on liian raskas, perhe-elämä onnetonta, työ yksitoikkoista eikä itsensä toteuttaminen ole mahdollista, voi keskivaihe olla todella vaikea. Kun elämä on yhtä ”oravanpyörää”, muutoksen mahdollisuutta ei ole. Jos ei ole ystäviä tai läheisiä, joiden kanssa jakaa murheita ja pelkoja, on entistä vaikeampaa hyväksyä vanhenemista. Sukupuoliroolit ovat muuttuneet, ja sekin muuttaa keskikriisin luonnetta.
Keskikriisi on luonnollinen siirtymävaihe ihmisen elämässä. Pitkään sitä liitettiin 40–50-vuotiaaseen mieheen, joka ottaa nuoremman vaimon, ostaa urheiluauton tai lähtee maailmanympärimatkalle. Nykyään se koskettaa jopa enemmän naisia, jotka kokevat erityisen kipeästi hedelmällisyyden päättymisen. Keskikriisi kattaa noin 35–55 ikävuoden jakson ja sen voimakkuus vaihtelee. Jos ihminen on tyytyväinen elämäänsä, se voi kulua lähes huomaamatta.
Keski-iässä ihminen alkaa tiedostaa kuolevaisuutensa, sillä keho alkaa vähitellen rapistua. Erityisen huonosti voivat ne, jotka kokevat tehneensä vääriä valintoja eivätkä enää voi muuttaa niitä. Myös ne, jotka ovat olleet nuorena hyvin menestyneitä tai viehättäviä, kokevat kriisin usein raskaampana. Kriisiä pahentaa lääkkeiden, päihteiden tai alkoholin runsas käyttö. Tällä kaudella haetaan usein tyydytystä voimakkaista kokemuksista, panostetaan ulkonäköön liikaa tai annetaan kaiken rapistua.
Nykyään keskikriisissä olevat miehet eivät enää useinkaan jätä vaimoaan ja lapsiaan. Uudeksi trendiksi on tullut terveyden ja ulkonäön hoitaminen. Molemmat sukupuolet kiinnittävät siihen huomiota. Päivittäinen liikunta on trendikästä etenkin menestyvien keski-ikäisten keskuudessa. Tavoitteena on olla fyysisesti hyvässä kunnossa ja näyttää hyvältä – hinnalla millä hyvänsä. Yritetään elvyttää nuoruutta ja kilpailla nuorempien kanssa. Siinä ei ole mitään pahaa, jos siihen liittyy myös henkinen kasvu. Korostetun nuoruuden tavoittelijat näyttävät kuitenkin helposti hieman naurettavilta – mikään ei tee viisikymppisestä täysin vertailukelpoista kolmekymppisen kanssa.
Miehet alkavat tuntea nuoruuden katoamisen syvemmin neljänkympin paikkeilla, naiset usein aikaisemmin, ja molemmat yrittävät kaikin keinoin pitää itsensä kunnossa. Keskikriisi on emotionaalisesti haastava vaihe, jota useimmat kokevat 35–55 vuoden iässä (useimmiten 40–50). Se ei ole myytti, vaan todellinen osa elämää.
Toiset kokevat sen raskaammin, toiset kevyemmin, mutta jonkinlaisia muutoksia kokevat kaikki tuossa iässä. Sekä miehet että naiset käyvät sen läpi eri tavoin ja eri syistä. Sanotaan, että keskikriisi ”keksittiin” Englannissa, mutta aihetta tutki ensimmäisenä kanadalainen psykologi – myöhemmin se muuttui suorastaan elämäntavaksi. Se on luonnollinen osa vanhenemisprosessia. Elämän onnellisuudessa on U-muotoinen käyrä, jonka alin kohta on keskikriisi. Monet keski-ikäiset tuntevat itsensä jostain syystä vanhemmiksi kuin ovatkaan – erityisesti jos ulkonäkö on rapistunut, terveys heikko tai yksityiselämä ei tyydytä. Suurimmat syyt huonoon oloon keski-iässä ovat talousvaikeudet, yksitoikkoinen elämä, parisuhdeongelmat, työn puute tai raskas työ. Usein tämä vaihe osuu yhteen lasten murrosiän kanssa.
Naisilla alkaa ennen neljääkymppiä biologinen kello tikittää. Jos he eivät ole naimisissa tai heillä ei ole lapsia, ”hälytyskello” soi. Myös naimisissa olevat ja äidit tuntevat muutoksen. Kun lapset ovat kasvaneet ja mies ei enää katso kuten ennen, hormonit hiipuvat ja intiimielämä muuttuu, syntyy pelkoja. Tämä vaihe voi lisätä tai vähentää seksuaalista halua. Jotkut naiset alkavat huolehtia ulkonäöstään ja käyttävät rahaa kauneudenhoitoon ja liikuntaan, toiset taas luopuvat siitä kokonaan. Monilla perheellisillä on tunne, että he ovat antaneet kaikkensa, tehneet kompromisseja omalla kustannuksellaan ja nyt tuntevat itsensä ”tyhjiin puristetuiksi”. He alkavat kaivata muutosta elämäänsä.
Miehiin tämä vaikuttaa eri tavalla, sillä heillä on usein suurempi tarve saavutuksiin. Kun mies saavuttaa keski-iän, hän saattaa tuntea, ettei ole saanut mitään aikaan, että tavoitteet ovat saavuttamatta ja kaipaa lisää jännitystä elämäänsä. Joku ostaa komean auton, vaihtaa nuorempaan kumppaniin tai lähtee pitkälle matkalle, mutta nykyään mies pyrkii toteuttamaan itseään muilla tavoin ja muuttamaan elämäntyyliään – kuitenkin omien mahdollisuuksiensa rajoissa.
Tämä elämänvaihe olisi hyvä elää rauhassa. Kannattaa käydä terveystarkastuksessa, tarkistaa terveydentila, hidastaa tahtia ja löytää uusi mielekäs harrastus. Laadukkaaseen ruokaan ja lepoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota – keho tarvitsee palautumiseen enemmän aikaa, eikä kaikkea voi enää tehdä kuten nuorena. Jos tähän ikään tullut ihminen on terve, näyttää hyvältä, hänellä on vakaa työ, toimiva perhe-elämä ja hyvät lapset, eikä hänellä ole suuria ongelmia, kriisiä ei juuri tunnu.
Kriisille ovat alttiimpia ne, jotka ovat luonteeltaan neuroottisia. Kriisiä voi pahentaa jokin elämää muuttava tapahtuma: lasten pois muuttaminen, terveysongelmat, parisuhdevaikeudet, työn menetys, velkaantuminen, saavutusten puute tai elämän yksitoikkoisuus. Jos ihminen tuntee keski-iässä seisovansa paikallaan tai olevansa ansassa, kriisi pahenee. Kun alkaa verrata itseään menestyneempiin tai nuorekkaampiin ikätovereihin, kriisi syvenee entisestään. Keskikriisi on usein vastaus vuosien aikana kertyneeseen stressiin – olipa sen taustalla onneton avioliitto, pettymykset rakkaudessa, yksinäisyys, tyytymättömyys työhön, rahavaikeudet tai väärät valinnat. Se on helppo tekosyy kyvyttömyydelle elää. Tämä vaihe on aikuisuuden ja elämän lopun välissä. Ihminen alkaa arvioida itseään ja valintojaan. Esille nousee elämän tarkoituksen tai tarkoituksettomuuden kysymys. Todellisuutta ei voi enää paeta – on tarkasteltava elämäänsä kypsän aikuisen näkökulmasta. Tätä vaihetta kutsutaan myös ”toiseksi nuoruudeksi”, ja nykyään puhutaan jo ”kolmannesta nuoruudesta”. Keskikriisiä ei pidä ottaa liian traagisesti – se kuuluu elämään.
